Kuva: avoimista lähteistä
Keskeinen ero perinteiseen säästäväisyyteen on se, missä määrin tämä käyttäytyminen vaikuttaa henkilön elämään.
Halu hamstrata vanhoja tavaroita, ”koska ne tulevat vielä joskus tarpeeseen”, on tuttua monille ihmisille. Kun se kuitenkin muuttuu pakonomaiseksi käytökseksi, joka sotkee tilaa ja eristää ihmisen, puhutaan mielenterveyden häiriöstä, jota kutsutaan patologiseksi hamstraamiseksi tai Pljushkinin oireyhtymäksi. RBC-Ukraina kertoo, milloin tavallinen säästäväisyys ylittää rajan ja muuttuu vaaralliseksi sairaudeksi.
Tavallinen säästäväisyys vai sairaus?
Patologinen hamstraaminen eli syllomania (hamstraaminen) on tunnustettu erilliseksi mielenterveyden häiriöksi. Keskeinen ero tavalliseen säästäväisyyteen on se, missä määrin tämä käyttäytyminen vaikuttaa henkilön elämään.
Tavallinen säästäväisyys ja hamstraaminen
- Arvokkaiden ja tarpeellisten esineiden varastointi, harvinaisten tai ei-niin-harvinaisten esineiden kerääminen.
- Pientä epäröintiä, mutta päätös heittää pois tai antaa pois on tehty.
- Tavarat säilytetään järjestyksessä ja tila pysyy asuttavana.
Patologinen hamstraaminen (Hoarding)
- Arvottomien esineiden hamstraaminen: roskat, vanhat sanomalehdet, rikkinäiset esineet, tyhjät pullot jne.
- Paniikki ja vakava stressi, kun yritetään päästä eroon tarpeettomista esineistä.
- Asuintilat ovat niin sekaisin, että niistä tulee asumiskelvottomia (on mahdotonta laittaa ruokaa, nukkua, käyttää kylpyhuonetta).
Merkkejä siitä, että kasautumisesta on tullut vaarallista
Hamstraamisesta tulee patologista, kun se uhkaa henkilön terveyttä, turvallisuutta ja sosiaalista elämää.
Uhka turvallisuudelle ja terveydelle
Kriittisimmät seuraukset, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa:
- Paloriski. Paperin, roskien ja syttyvien materiaalien kasaantuminen tekee turvallisen evakuoinnin mahdottomaksi ja lisää tulipalon todennäköisyyttä.
- Puhdistamattomuus. Roskien ja ruoantähteiden kertyminen sekä siivouksen puute johtavat jyrsijöiden, hyönteisten ja tartuntatautien syntyyn.
- Käytävien tukkeutuminen. Tavarat estävät sinua avaamasta ovia, kulkemasta huoneiden läpi, ja hätätilanteessa (kaatuminen, loukkaantuminen) lääkintämiehet tai pelastajat eivät voi auttaa.
- Fyysinen uhka. Maailmankäytössä on ollut tapauksia, joissa ihmiset ovat kuolleet kertyneiden tavaroiden tai hyllyjen romahtamisen painon alle.
Sosiaalinen eristäytyminen
Patologinen hamstraaminen johtaa sosiaalisten siteiden katkeamiseen:
- Häpeä. Hamstraaja häpeää asuntoaan ja lakkaa siksi kutsumasta ystäviä, sukulaisia ja joskus jopa kieltäytyy käymästä lääkärissä tai kampaajalla.
- Ristiriidat. Häiriö aiheuttaa jatkuvia konflikteja sukulaisten ja naapureiden kanssa (hajun, tuholaisten, yhteisten käytävien vuoksi). Henkilöstä tulee sulkeutunut ja hän reagoi aggressiivisesti kaikkiin yrityksiin ”palauttaa järjestys”.
Psykologinen ahdistus
Yksilölle itselleen se ei ole vain ”villitys” vaan kärsimyksen lähde:
- Kyvyttömyys tehdä päätöksiä. Kärsijä ei pysty päättämään, mitä heittää pois, koska jokainen esine koetaan mahdollisesti ”tarpeelliseksi” tai sillä on liiallinen tunnearvo.
- Ahdistus. Ajatukset siivoamisesta tai siitä, että jostain esineestä on päästävä eroon, aiheuttavat voimakasta emotionaalista kipua ja ahdistusta.
Pljushkinin oireyhtymä ja sen syyt
Syllomania (patologinen hamstraaminen) tunnetaan usein nimellä Pljushkinin oireyhtymä (Gogolin hahmon mukaan) tai Diogenesin oireyhtymä (jolle on lisäksi ominaista äärimmäinen itsekeskeisyys ja sosiaalinen eristäytyminen, mikä on yleistä vanhuksilla).
Tärkeimmät tekijät ovat ahdistus, traumaattiset tapahtumat, masennus tai yksinäisyys. Joillekin hamstraamisesta tulee tapa kompensoida menetystä tai kipua, toisille se on yritys hallita maailmaa, kun kaikki näyttää epävakaalta.
Usein tämä käyttäytyminen periytyy perheessä – lapsi kopioi sellaisten vanhempien malleja, jotka eivät koskaan heittäneet mitään pois.
Mahdolliset syyt ja laukaisijat
- Mielenterveyshäiriöt. Hamstraushäiriö voi olla itsenäinen diagnoosi, mutta usein se liittyy pakko-oireiseen häiriöön (OCD), dementiaan (erityisesti vanhuksilla), masennukseen tai skitsofreniaan tai on osa niitä.
- Psykologiset traumat. Läheisen menettäminen, vakava stressi, yksinäisyys tai avuttomuuden tunne. Asioista tulee ihmiselle vakauden ja suojan lähde, menetettyjen sosiaalisten siteiden korvike.
- Geneettinen alttius. Tutkimukset viittaavat siihen, että taipumus soinnutteluun saattaa olla perinnöllinen komponentti.
Mitä sinun tulisi tehdä, jos sinulla tai läheiselläsi on kyseinen ongelma?
Patologista hamstraamista on lähes mahdotonta parantaa yksin. Psykiatrin tai psykoterapeutin konsultaatio on välttämätöntä.
Tehokkain menetelmä on kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), jolla pyritään muuttamaan häiriintyneitä uskomuksia asioiden tärkeydestä ja kehittämään päätöksentekotaitoja.
Tappelu ja väkisin siivoaminen vain pahentavat tilannetta, sillä se lisää ahdistusta ja epäluottamusta. On tärkeää olla kannustava ja hakea ammattiapua.
Kommentit:
